Never Say Never

Jokainen meistä sanoo varmasti lauseen: Minä en ikinä.......! Ja taas kerran allekirjoittanut kompastui ihan omaan pikku näppäryyteensä.

Miksi me sitten käytämme lausetta, en ikinä tee... Usein se juontaa juurensa johonkin jonka on jo tehnyt. Ja kun huomaa että hopsista kuinka siinä taas kävikään niin intoudumme käyttämään tuota lausetta. Onko se itsensä huijaamista? Miksi tehdä itselleen raja jonka tietää jo aikaisemmin tulevansa ylittämään?

Jos ystävämme lupaa meille jotakin ja tekeekin aivan muuta, niin sehän on ihan perseestä. Siitä suututaan, otetaan itseensä jne. Niin miksi kummassa jokainen kuitenkin tekee tämän itselleen. 

Itselläni heikko kohta on ollut avioliitot. Joka eron jälkeen olen varmasti lausahtanut, en enään ikinä mene naimisiin. Kunnes oon taas huomannut sanovani Tahdon?! Käsittämätöntä.

Vai olemmeko me vain tottuneet siihen lauseeseen. Se on vain "mukava" todeta. MIKSI? Kuinka usein olet päästänyt kaameassa kankkusessa lauseen, en juo enää ikinä. Seuraavana viikonloppuna sama ralli alkaa. Toisaalta minusta tuntuu kuin huutaisi universumiin ja kutsuisi asiaa luokseen. Onko se kaikki toiveita vai haluaako ihminen kenties ottaa mittaa itsestään ja katsoa kompastuuko siihen vai voiko sitä vastustaa? 

Mutta niin tai näin niin lause on kuitenkin kovin käytetty. Itselläni ei ihan hirveän montaa asiaa tämän tiimoilta ole sillä tiedän että tilaisuus tekee varkaan. Mutta elämä on ja näin siinä välillä kompastellaan. Eli älä koskaan sano ei koskaan, sillä voipi olla että rajan tulet vielä ylittämään.
Itse jäin miettimään, kadunko asiaa? - En, hauskaahan tuo oli.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ...

Tina