Ikuinen sinkku taas pähkäilee....

Olen jotenkin onnellinen siitä, että nykyään osaan lukea itseäni, tilannetta ja myös omia virheitäni. Siinä mielessä tunnen olevani etuoikeutettu, kun kaikki eivät siihen vain kykene. Siis olen oppinut vahvuuteni elämäni tuulissa, mutta joskus olen hölmönä antanut omista periaatteistani myös periksi. Mikä ei ole hyvästä, siksihän ne ovat olemassa. Olen saattanut avata itseäni joillekin ehkä liikaakin. Mutta ei se sinällänsä haittaa kun mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Intuitio meillä ihmisillä on syystä ja sitä sekä omia tuntemuksia pitää seurata. 

Olen todella onnellisessa asemassa, että olen saanut taas kerran matkustaa maailmalla, meren äärellä ja samassa hiljentyä ja keskittyä missä mennään elämässä (No oli tuossa muutamat pippalotkin.)  Olen siis kuitenkin huomannut olevani oikealla tiellä. Jossain kohtaa olen ollut ehkä vähän kateellinen ihmisille jotka löytävät parisuhteen ja uskaltavat siihen hypätä, itse en siihen uskalla. Tälläkin reissulla kuulin erään aivan uskomattoman mielipiteen millainen parisuhteen tulisi olla. Joo itse en ole sitä mieltä ja joo ehkä aivoni kiehahtivat ympäri kun joku voi olla niin ehdoton eikä voi kuunnella muiden ajatuksia asiasta saati ottaa niitä vastaan mitenkään päin. Tällä hetkellä itseäni naurattaa tuo ajatus maailma mutta käytyäni tuota keskustelua olin jotain ihan muuta kuin hymyssä suin ja että saisin aikaa rakentavaa keskustelua.  

Eli maailman matkaajan yhteenveto on että minusta tuntuu että jos nyt menin askeleen eteen päin niin samassa hyppäsin kolme askelta taakse päin. Enää pitää vain miettiä onko se oikeasti hyvä vai huono? 

Mukavaa viikonlopun jatkoa, 

Tina