100 lasissa vai jarrulla seisten?

 No näin... 

Nyt ollaan taas tilanteessa jolloin blogini saa kyytiä. Parhaiten kirjoitukseni nousevat pintaan, kun olen sinkku ja tätä eroa pohdiskellessa ja läpi käydessä voipi olla että tekstiä saattaa syntyä enemmän kuin omiin tarpeisiini. Mutta hei, onneksi minulla on Teidät. 

Tässä kohtaa on taas ollut oikeasti mukava huomata ketkä ne todelliset ystävät ovat. Olen todella onnekas että juuri Te olette olleet rinnallani. Muutama teistä on sellainen joita tapaan/ kuulen harvoin mutta aina jatkamme samaa tarinaa aivan kuin emme olisi erossa olleetkaan. Kiitos kun olette <3

Tähän kirjoitukseen päätin ottaa esille asian jonka melkein jokainen ystäväni on tuonut esille. Sinä Tina annat joko kaiken tai et mitään. Sinä painat aina sata lasissa tai sitten et ollenkaan. Ja koska tämä on tullut niin monen suusta niin totta kai se sitten on. Ei kai tuo "easy life" ihan tyhjästä tule :) Jos menisi varmasti pikku hiljaa madellen niin tuskin näin usein elämältä turpaan tulisi. Mutta hei mitä sitten? Mitään et ikinä saa jos et kokeile. Ja jos et anna niin et voi odottaakaan. Näin se vain menee. 

Ensimmäiset kaksi viikkoa on nyt ruoskinut itseäni ja miettinyt miksi tein sen? Tänään kuitenkin tajusin kuinka onnellisessa asemassa olen. Osaan antaa itseni suhteeseen mutta osaan myös ottaa sieltä itseni pois myös, kun tajua mitä kaikkea ympärilläni tapahtuu. Eli pitää myös osaa lähteä tilanteesta jossa sinulle tulee huono olla. Vaikka kaikki ulospäin annetaan kuin tarjottimella niin onko kaikki pelkkää kulissia? 

Näihin asioihin voisi jäädä makaamaan ja miettimään tai mennä eteenpäin ja kohdata jossain kohtaa ihmisen joka vaalii samoja arvoja kuin sinä tai sitten et. Mutta älä petä itseäsi ja arvosta omia arvojasi ja periaatteita.

Sata lasissa olen tähän asti ollut joka suhteessa. Mutta olenko enää seuraavan kerran, vai alkaako jalka hamuta jarrua. 

Uudelle ihmiselle pitää antaa tyhjä pöytä mutta voiko enää tämän jälkeen? No se on varma että tilaa elämässäni ei ole juuri nyt joten taidan laittaa ihan pikkasen kaasua ja miettiä tulevaa. Odottaa oikeaa hetkeä kun suojamuuri taas murretaan ... leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni?

Eli kysymykseni edelleen kuuluu: Kannattaako edes mennä sata lasissa vaiko jarrumiehenä jolloin itsekään ei voi toiselta odottaa enempää kuin itse antaa ja yleensä kaupan päälliseksi saat pettymyksen. Perkeleen kukkura- merkki vihkokin olisi parempi. 

Näihin mietelmiin...

Tina