Pyyteetön lupaus

Poiketaan normaalista aiheesta pikkaisen. Pyyteetön lupaus... Miksi luvataan toiselle jos ei kerran sitä edes pyydetä.

Pari päivää olen aika monen suusta nyt kuullut eri versioita asiasta. Mutta kaikissa pointti on sama, se pyyteetön lupaus, yhdet puheet, sanojensa takana, trust me ja mitä näitä nyt oli. Esimerkiksi leikitään vaikka että aamu yön tunteina, kun vähän huono omatunto reissusta ja oletetaan (HUOM!!! lue todellakin oletetaan) että tiedetään mitä toinen tahtoo kuulla. Joo olen siellä ja täällä ja näiden kanssa ja tulen tästä suoraan kotiin. Miksi kukaan tekisi tuollaisen lupauksen jos kukaan ei edes pyydä sitä. Ja vielä kirsikkana kakun päälle kannattaa vielä jättää tulematta. Parasta vielä jos tuntuu että olet juuri valehdellut niin älä missään nimessä vastaa viesteihin.

Siis tämä esimerkki tapaushan on tietysti ihan pelkkä fiktio koska kuka olisi niin erikoinen että söisi esimerkiksi rakkaan ihmisen luottamuksen turhaan.

Tästähän olisi enää puuttunut että, kun toinen osa puoli olisi päivällä kysynyt että oletko menossa juomaan niin vastaus ei tietenkään, minähän sanoin että käyn vain syömässä. Miksi tässäkään kohdassa ei voi sanoa kuin sen mikä on todellisuus. Ei se ole noloa, ei se tee ihmisestä huonompaa. Pienetkin valheet muuttaa ihmisen ja nakertaa sisältä. Toinen mitä voisi kuvitella mitä nämä viikonloput tuovat tullessaan niin toisen turhan syyllistämisen. Minusta tuo kuningas alkoholi on ihan huippu kaveri. Hän saa ihmisen kuin ihmisen kasvamaan jumalattomiin mittasuhteisiin. Siitä puolisosta jonka luota olet lähtenyt antaen suudelman ja kertonut kuinka häntä rakastat, kertakaikkiaan aamun ja päivän aikana tuo ihminen jonka olet itse valinnut rinnallesi onkin yht äkkiä pahin vihamiehesi ja ilonpilaaja. Ne ihmiset joita olet edellisen viikon arvioinut kotona niin ovatkin äkkiä ne parhaimmat ystäväsi. Eilen illalla kun tätä samaa asiaa pohdin ääneen niin se tuntuu tulevan toden monen suusta. Joskus olen ollut sitä mieltä että tällaiset asiat pitää puida. Mutta on eräs toinenkin puoli, silloin pitää lähteä pois tilanteesta kun tietää sanovansa jotain sellaista mitä ei pitäisi sanoa. Miksi ihmeessä ihminen haluaisi sanoillaan tai teoillaan satuttaa ihmistä jota rakastaa. Eihän sellaista mahdollisuutta ole. Vaikka olemmekin vain kaikki ihmisiä ja teemme virheitä niin sekin on ok. Mutta jos teemme aina saman virheen odottaen eri tulosta ja oppimatta mitään niin sitä voisi jopa jo sanoa tyhmyydeksi. Ja jos ihminen olettaa että aina ne lakaistaan maton alle niin sekin on vääryyttä sitä toista kohtaa. Paljon puhetta ja vähän tekoja.