Valmiiksi katettu pöytä

Lueskelin tuossa yhtenä aamuna facebook päivityksiä ja siellä erän ystäväni kysyi että mitä tarkoittaa valmiiksi katettu pöytä?   Ja sen tiedän että nyt ei todellakaan tarkoitettu Wikmanin syntisten pöytää, vaikka hyvä biisin sanoitus siinäkin on. 

Tänään kun kävelin aamulla tunnin lenkin koirani kanssa niin mieleeni tuli eräs suhde jota voisin siihen verrata. Itse pidän suhteessa siitä että voin tehdä kumppanille aamupalaa, ruokaa, tms. Ja siinä olenkin varmasti tehnyt väärin itse kun aina kannan kaiken naaman eteen. Enää sitä virhettä en tee otin siis silloisestakin ystävyys suhteesta opikseni. 

Mutta minusta se että teet toiselle jotain tuollaista on ollut ihanaa sillä se on tapani samalla näyttää että välitän ihmisestä. Vaikka toinen nukkuisi viisi vuorokautta putkeen niin saatoin silloinkin jopa herättää hänet syömään. Vaikka hän kuorsasi niin lujaa että en pystynyt tekemään töitä samalla puhelimessa, minä menin silloin työskentelemään parvekkeelle. Jos tämä kyseinen ihminen tuli silloin illalla luokseni olin kiltisti pessyt kaikki vaatteet ja viikannut ne odottamaan käyttöä ( sekin oli virhe ).

Mutta sitten tässä on toinenkin puoli. Minä olen myös sellainen, että jos minulle tulee tunne että oletetaan että teen kaikki nämä asiat niin minusta tuntuu että sitä odotetaan minulta. Samassa huomaan tuntevani itseni itsestäänselvyydeksi. Ja myönnän silloinhan olen itse sen tilanteen sallinut mennä siihen. Se on vähän sama kuin eräässä biisissä lauletaan että kun kerran sanot rakas niin et voi kääntyä takas. Opettelemisen paikka oli minulle tuokin. 

Muistan eräänkin kerran kun minulla itselläni oli todella raskas päivä takana henkisesti. Oman lapsen suru on jumalauta niin sydäntä murskaavaa. Et voi tehdä muuta kuin olla läsnä, kuunnella ja itkeä samalla sisälle päin miettien jos vain voisit jotenkin poistaa häneltä tuon surun. Samassa sinua odotettiin vähintään että haet miehen hiustenleikkuuseen luoksesi pitkän päivän jälkeen. Ja myönnetään oven avauksen yhteydessä olin jo ärsyyntynyt ja en todellakaan silloin hypännyt kaulaan vaan käänsin selän ja siinä yhteydessä sanoin hei. Mutta kuuroille korville. Olisinhan voinut sen toisin tehdä. Mutta jo siinä kun sinulta odotettiin kyytiä oli varmaan mittarini raja. Ja jokaisella kai meillä sellainen on.  

Ja kun se on täynnä niin minua alkoi ahdistaa jos toinen jätti jääkaapin oven auki tai märän pyyhkeen myttyyn päiväpeitollesi tms.  Tai saatat olla koiran kanssa ulkona niin hänen kaveri on tullut kylään ja samaan aikaan on tivataan että mikä sinulla on ja miksi minusta tuntuu että en ole tervetullut. Pyysin nätisti että saan tehtyä koti askareeni ja sit keskustellaan kahdestaan.  En todellakaan sitä silloin tahtonut setviä hänen kaverin kuullen. Samassa kun pyysin molempia poistumaan asunnosta mietin koko ajan että kun vain saan oven kiinni ja pääsen omaan rauhaani. Siinä hetkessä olisi ollut kai aivan sama mitä tuo ihminen tekee/ sanoo .... olisin tiuskaissut, omaa väsymystä ja turhautuneisuuttani.  

Kaikenlaisista ihmissuhteista muistoja sitä ihmismieleen virtaakin. Ja onneksi siis onneksi näistäkin asioista otin opikseni. Nyt vain odotetaan lähtöä aurinkorannalle ja manifestoidaan tulevia unelmia todeksi.

Nämäkin kaikenlaiset ihmissuhteet on vain käytävä joskus läpi ja tuo valmis pöytä muistutti minua siitä.

Mukavaa ja aurinkoista pikku lauantaita.

-Tina