Hyppy tuntemattomaan

Nyt joutuu myöntämään että olen viimeisten kolmen vuorokauden aikana käynyt tunne skaaloja laidasta laitaan. Tänään päätin matkalipun hankkia sillä turhaan on enään yrittää siirtää sellaista joka on varmasti jo ihan kohta ovella. Vuosi sitten olin näihin aikoihin lähdössä viroon, tuli koronaa ja lähtö viivästyi ja sitten tuli miestä ja lähtö jäi. Olen niin usein tehnyt päätöksiä muiden hyvää oloa silmällä pitäen. Jos en ole elänyt lapsilleni niin sitten miehelle. Mitä minulle on siitä jäänyt? Ja ei en todellakaan kadu asioita ja päätöksiä joita olen tehnyt lasteni eteen. He ovat sen ansainneet ja olen jokaisen päätöksen takana edelleen. Mitä miehiin tulee, niin en olisi niin varma.

Tänään sain viestin jota luin kerta toisensa jälkeen kyyneleet silmissä ja samassa tajuten että nyt tämä luku elämässä loppuu ja seuraava alkaa. Ja näitä rakkaita ihmissuhteita minulla ei olisi jos en olisi tallannut tätä todella raskasta vuotta. Tai edellistä huonoa parisuhdetta. Ja myönnettäköön oli sielläkin hetkensä. Ei kai kukaan olisi suhteessa jos ei olisi ollut.

29 päivää lähtöön, kohta 28. Olenko valmis? En ja olen. Voiko mikään enää kääntää päätäni. Ei. Tällä kertaa elän vain ja ainoastaan itselleni. Olen sen itselleni velkaa.

Tulenko koska takaisin? Kuukauden päästä? Kesän jälkeen? Vuoden päästä?

En yhtään osaa sanoa. Mutta ei minun tarvitsekaan. Sillä tulen takaisin kun minusta tuntuu siltä. Ja tiedän he ovat täällä ja odottavat. En todellakaan ole lopullisesti häviämässä eikä he lopullisesti minua sulje ulos.

Kiitos kun olette ja olette minulle todella rakkaita <3

Tina

Ps. Minulla on maailman paras isoveikka