Yksin vai yksinäinen?

Olen joskus kirjoittanut mielikuvituspoikaystävästä. Siitä kuinka paljon on helpompi elää hänen kuin oikean miesystävän kanssa. Tähän liittyy vahvasti myös ajatus olla yksin ja olla yksinäinen. Niillä on suuri merkitys. Itse määrittelen itseni että asun ihan omasta tahdostani yksin ja tällä hetkellä viihdyn yksin. Harvoin olen yksinäinen. Tämän päivän aikana ensimmäistä kertaa aikoihin olen kaivannut toista ihmistä. Mutta siltikään en ole varma olenko valmis parisuhteeseen vai mitä sitä pitäisi olla.  Tiedän, olen vaikea mutta hei minä elän silti itseni kanssa ja olen ihan sinut sen asian kanssa. Ja parisuhteessa annan toiselle paljon, en ole varma onko siis minulla aikaakaan tällä hetkellä suhteeseen. 

No koska yleensäkin avaan Teille kaiken niin avataan nyt sitten tämäkin. Tapasin viikkoja sitten erään "miehen" ja kävi niin että tapasin tämän ihmisen parina peräkkäisenä iltana ihan hetken. En siis ole tavannut häntä sen jälkeen enkä tiedä tullaanko koskaan enää tapaamaan, mutta hänestä tuli viikkojen myötä mielikuvituspoikaystäväni. Ja siis tämä on varmaan se syy miksi en tiedä haluanko tavata. Joka toinen päivä kyllä ja joka toinen päivä ei. Mitä jos se on kaukana siitä mitä minä olen kuvitellut. Nyt tulemme toimeen kyllä. Pitkiä puheluita ja paljon viestejä. Ja toisinaan mielessä aamulla ekana ja viimeisenä. Eli on olemassa mutta ei ole. 

Eli onko muilla tällaisia? Onko tällainen mielikuvituksen rakentama suhde jonkinlainen itsepuolustus mekanismi. Ei tarvitse metsästää mitään kun se on jo "olemassa". Vaikka siis todellisuudessa ei ole mitään. Samassa olen todella tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni. Kirjoitettuani sanan metsästää oivalsin myös toisen asian. Yleensä mies on lähestynyt minua... tämäkin meni ihan toiste päin. Ihanaa pohdintaa ja oivaltamista. Onko tämä se syy miksi se kiinnostaa? 

Viimeisen parisuhteen haavat on nuoltu kuntoon. Arvet jäi mutta samassa ne opettivat hyvinkin paljon. Olen huomannut että pahin pelko on että taas saa pettyä. Paljon siinäkin puhetta oli mutta ei mitään pitoa. Tai sitten puhutaan ihan väärässä paikassa 😂. Mutta hei, jos sitä parisuhdetta en olisi kokenut niin olisi jäänyt iso oppimäärä saamatta ja kaikesta huolimatta kai minä hänestä paljon joskus pidin kun annoin itsestäni niin paljon. 

Näillä ajatuksilla sunnuntain jatkoa teille kaikille <3