Se tunne tulee sisältä....

Kaiken avain on sanoissa tietoinen tietoisuudesta ja vaikka olet sen löytänyt niin jossain kohtaa yrittää ote vielä irrottautua. Tänään aamulla kun nousin niin tunsin kuinka olen asian kanssa taas sinut. Positiviiset asiat vetävät positiivisuutta puoleensa. Ja vaikka kaiken tämän tiedostaa niin siltikin se vain välillä lipsuu.

Tässä oli parin kuukauden ajan jakso jolloin en itsekään oikein tunnistanut itseäni. Katkeruus meinasi nostaa päätään, kunnes ymmärsin universumin tarjoavan minulle samaa vanhaa kaavaa. Ja kyllä hymyissä suin tällä kertaa menin asian ohi. Olen oppinut. Pidän kaiken negatiivisuuden hyvin kaukana. Sain ihan uutta näkemystä elämääni. Tiedän mitä oikeasti ansaitsen ja minun ei tälläkään erää tule vain tyytymään. 

Tämä reilu vuosi on ollut todella kova koulu ja henkisen kasvun paikka. Ja se minkä hymyn kanssa herään nykyään päivääni niin on ollut jokaisen kipuilun arvoinen. Kaiken kaikkiaan tämä matka on kestanyt 2,5 vuotta. Muistan sen puhelun minkä tein kun kaikki palaset loksahti kohilleen. Sen jälkeen olen vain kasvanut henkisesti päivä päivältä enemmän ja enemmän. 

Se mistä lähdin reilu puoli vuotta sitten perustui pelkkään illuusioon ja ehkä itse rakentamaani epätodelliseen maailmaan. Nyt ajan kanssa huomannut mitä jäljelle jää. Ja ne on ne ystävät ja perhe ei ole merkitystä vaikka olisin maailman missä kolkassa. 

Viimeisen viikon kun olen saanut nuuskuttaa tuota ensimmäistä lapsenlastani olen samassa tajunnut että tässä paketissa on kaikki mitä tarvitsen. Mutta meinaan vielä saada enemmän ja vain ja ainoastaan koska minä voin. 

Ja koska olen taas alkanut elämään niin se myös tarkoittaa että alan myös tapaamaan miehiä. Huoh... katsotaan kauan jaksan mutta lupaan Teille siitä kirjoittaa. Mikä olisikaan hauskempaa lukemista, kun Tinan treffit. Tuskin ne tuubiin menee kuitenkaan. 

Mukavaa viikkoa sinne <3

Tina