Missä kohtaa on huolestuttavaa olla sinkku?

Tämän päiväisien puhelin keskustelujen myötä aloin miettimään missä kohtaa on ok, että sinulta kysytään joka kerta oletko löytänyt jonkun? Miksi ihmisen pitäisi löytää joku? 

Tänään viimeisin keskustelu oli video puhelu jossa rakas Alma tyttö 3v. katsoi minua silmät suurellaan, että yksinkö Sinä Tina siellä Espanjassa asut? Ihan yksinkö? Todella pysäyttävää, tuo nappisilmä katsoo silmät suurellaan ja vähän säälivänä. Onko tämä oikeasti säälittävää? Pitääkö ihmisen oikeasti seurustella tai asua jonkun kanssa? Onko ihan ok olla yksin? Ainakin minä viihdyn ihan hyvin itsekseni. 

Ja kai kun puolitoista vuotta on ollut omissa oloissaan niin kyllä se saa olla melkoinen adonis joka tuosta paikkaa alkaa hakemaan. Ja tunnetusti jos joku pitäisi valita niin vituiksihan sekin menisi. Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut niin on minulla ollut ihana mies. Viimeisin aviomieheni. Mutta pidän myös sitä suurinpana rakkautena että jatkoimme molemmat eri suuntiin kun rakkaus päättyi. Ja häntä jos ketä minä arvostan ja kunnioitan ja meidän välimme paranevat ja syvenevät. Josta olen todella onnellinen. Olen onnellinen niistä yhteisitä 7 vuodesta mitä meillä oli ja myös näitä seuranneita 3vuodesta. 

Ja en kai noita muitakaan aviomiehiä voi oikein haukkua kun kaikki ne on ollut omia valintoja. Sitten on erikseen ne miehet jotka ovat olleet elämässäni valheen peittelemänä. Ja se onkin varmaan se suurin syy miksi olen nyt yksin. Osaako sitä koskaan enään luottaa? Viimeisimmässä suhteessa kasvojen vieminen on ollut minulle niin kova kolaus. Sen voin myöntää ja sen kanssa olen opetellut elämään. Minua siis kirjaimellisesti viilattiin linssiin. Hah, eipä tuon myöntäminen ollut vaikeaa. Pakko omaksi eduksi sanoa että en ollut ainoa. 

Eli saanko joskus korjattua itseni siihen kuosiin että olisin vielä valmis tuntemaan tunteita? Se on ainoa oikeastaan mitä kaipaan. Olen kuitenkin tunne ihminen ja tällä hetkellä jos jonkun tapaan joka kiinnostaa niin lähden toiseen suuntaan. Onhan se helpompaa kun ei saa "turpaansa". 

Eli kysymys kuuluukin. Olenko säälittävä kun olen yksin vai vahva kun kykenen olemaan yksin? 

Well hell yeah, jatkan seurustelua mielikuvituspoikaystäväni kanssa. Meillä on kaikki ihan hyvin. 

Viikon jatkoa rakkaat....